Tapasin paljon (yli 20) uusia ihmisiä useista eri elämäntilanteista ja ammatillisista lähtökohdista. Joillain oli edellisistä isoimmista opinnoista yli kymmenen vuotta, toisilla huomattavasti vähemmän. Toiset olivat myös minua huomattavasti korkeamman koulutuksen ja työkokemuksen omaavia. Näistä eroavaisuuksista huolimatta olimme kaikki samalla lähtöviivalla.
Onneksi olen perehtynyt etukäteen tulevaan koitokseen ja kuullut jo valmistuneilta tiettyjä faktoja, niin voin rehellisesti sanoa, että mikään tämänpäiväisessä informaatiotulvassa ei yllättänyt minua. Ainoa asia, joka minua mietityttää on tämä nykyaikainen digitalisoituminen ja sähköinen oppimisympäristö; Realit, Kahootit ym. tuntuvat vielä tässä vaiheessa sekavalta sopalta. Kuinka kauan menee ennenkuin niihin pääsee sinuiksi? Kuinka niitä oppii mahdollisimman monipuolisesti käyttämään tai lähinnä opettelemaan niiden käyttöä?
Työskentelimme tänään sekä parityöskentelynä että tiimeissä. Saimme luultavasti sovittua jo ns. kotitiimit, joissa alamme tehtäviä suunnittelemaan ja työstämään. Oma tiimini tuntui heti alusta alkaen toimivalta. Tiimimme koostuu viidestä henkilöstä. Odotan innolla tulevaa! Go Sportit!
Pohdimme tänään jo hieman osaamista eri muodoissaan. Vahvasti osaamisperusteinen koulutus on mielestäni opiskelijan todellinen etu. Kaikki aiemmin hankittu tieto ja osaaminen otetaan huomioon. Näin siis opiskeluissa jää enemmän tilaa sille puuttuvalle palaselle ja opinnot on huomattavasti helpompi keskittää tiettyyn suuntaan. Oman tietotaidon syvempi pohdiskelu ja "todistusaineiston" kerääminen on mielenkiintoista ja jopa itsetuntoa kohottavaa.
Opin tänään koulussa sen, että opettaminen tuottaa pelkästään opettamista. Oppimista tapahtuu vasta, kun ihminen tuottaa oppimistekoja itse tekemällä. Näin ollen voisi ajatella, että opettaminen (opettajana toimiminen) on oppimaan ohjaamista. Tietoa kyllä voi toisen päähän kaataa, mutta tiedon muuttuminen esim. uuden asian oppimiseksi vaatii henkilöltä itseltään (oppijalta) tiettyjä toimia.
