Jännitin ja stressasin verkko-opetusta (myöh. myös AC) etukäteen ehkä turhankin paljon. Nyt jälkikäteen mietittynä, se oli ihan turhaa. Tai, toisaalta huolellinen valmistautuminen tiiviiseen esityspakettiin ei ainakaan mennyt hukkaan. Olen tyytyväinen itseeni ja omaan osuuteeni. Muistin sanoa kaikki, mitä aioin sanoa, en änkyttänyt sanoissani, en jaaritellut turhaa enkä joutunut etsimään sanoja. Tämän lisäksi pysyin aikataulussa. Oma osuuteni sisälsi kaksi diaa, joissa molemmissa vain kaksi pääkohtaa ja yhdet alakohdat. (huom! olen siis ottanut opikseni aiemmin saamistamme vinkeistä ja palautteista power point-esityksiin liittyen) Miten voikin reilu kymmenminuuttinen kulua kuin silmänräpäyksessä?!
Verkko-opetuskokonaisuutta miettien sain kyllä niin kullanarvoisia esimerkkejä ja kokemusta siitä, mitä todellakaan ei kannata tehdä. Toisaalta saimme kuitenkin omakohtaisen kokemuksen toimivista ratkaisuista. Listaan tähän seuraavaksi verkko-opetustuokioissa tekemiäni havaintoja:
- tavoittaa suuren määrän ihmisiä samalla kertaa
- istuntoon voi osallistua kotona, työpaikalla, reissussa jne.
- mielestäni vaatii tarkempaa ajankäytön suunnitelmaa kuin luokkahuoneopetus
- ajankäyttöä ja sen seurantaa ei voi liikaa korostaa
- itse en käyttäisi kallisarvoista verkko-opetusaikaa videoiden katseluun
- äänensävyyn kannattaa kiinnittää huomiota, huokailut ym. pitää yrittää jättää pois
- esitystavan valinta: jos käyttää dioja, niin ei saisi puhua pelkästään ja suoraan niistä, ainakin pitäisi jättää osallistujille aikaa lukea diat ja jatkaa keskustelua sen jälkeen
- kuuntelijoita aktivoivat tehtävät onnistuvat myös verkossa
- puhenopeutta pitää ehkä hieman hidastaa, ainakin rauhallista puhetta on helpompi kuunnella, eikä tipahda kärryiltä
- oheistoimintoja on turhan helppo suorittaa "siinä sivussa", vaikka en AC-näytöstä uskaltanut poistuakaan (kännykkä, kahvin keitto ym. ) > hyvä muistuttaa omia opiskelijoita tulevaisuudessa!
- pitää varata rauhallinen tila, jossa 100% keskittyminen
- dioja ei saa omatoimisesti vaihdella omalla koneella!
- ryhmätöissä esitysjärjestys ja puheenvuorot on hyvä sopia mahdollisimman tarkasti etukäteen
- on kieltämättä omituista puhua itsekseen, kun muita osallistujia ei näe, eikä heistä kuulu pihaustakaan, edes omaa ääntä ei kuule, pitää vaan luottaa siihen, että ääni kuuluu (ja yhteys pelaa!)
- omaa videota ei ole pakko näyttää koko aikaa, sen voi myös pysäyttää still-kuvaksi (tällöin ei näy, jos tarkistat papereista puhumaasi, vaikka tuskin kukaan olettaa opettajankaan osaavan tai muistavan kaikkea mahdollista ja tarpeellista ulkomuistista)
Tutkimusosiostamme vastaava (Johanna) ansaitsee kyllä erityiskiitoksen työpanoksestaan, sillä ammatilliseen koulutukseen liittyvää kasvatuspsykologista tutkimustietoa ei meinannut löytyä sitten niin millään. Tämän ryhmän kanssa on ollut ilo työskennellä. Olemme käyttäneet AC-ympäristöä aika paljon tehtävämme työstämiseen. Vaikka aikataulujen kanssa on aina aikuisopiskelijalla hankaluuksia, olen voinut näiden timanttisten naisten kanssa luottaa siihen, että kukin hoitaa kyllä hommansa ajallaan. Seuraavaksi siirrymmekin heidän kanssaan väittelyn maailmaan...
Kokonaisuudessaan tästä kokemuksesta jäi positiivinen mieli! Itseluottamus kasvoi ja kyllä se ihan opettajalta alkaa jo kuulostaa, kun tallennetta kuuntelin (ja kuuntelin... ja kuuntelin...). Odottakaapa vain sukulaiset ja muut vieraat, kun seuraavan kerran kyläilette, tiedätte, mitä meillä kuunnellaan! 😜
