Elämme jännittäviä aikoja...

Todellakin! Niin paljon on syksylle luvassa uutta! Ensinnäkin koulumme on muuttanut uusiin tiloihin. Toki tuo rakennus on minulle jo jonkin verran tullut tutuksi, sillä olen opiskellut -96-99 samojen seinien sisällä. Tosin sillä muutoksella, että aika iso remontti on tehty sen jälkeen. Erikoisammattitutkinnon opinnot olivat myös tuossa samassa koulussa. Silloin luennot olivat meillä lauantaisin, joten muita tiloja ei tarkemmin tuolloin tullut katseltua.

Sain omasta kirjastostani aivan jäätävän vinkin, kun yritin erästä kirjaa uusia. Kumma, kun mielessä ei ole edes käynyt, että esim. yliopistolla on kirjasto. Sattuu löytymään kirjasto myös meidän uudelta koululta! Sattumoisin vanha korttinikin on vielä voimassa. Kävin pienellä ekskursiolla koululla tässä yhtenä päivänä... Ei ne vaan muistot painu unholaan vuosienkaan jälkeen! Kuinka nuorilta muut opiskelijat näyttivätkään!

Ensi viikolla tapaan tuutorin kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran puhelimitse kriisipalaveri ryhmäjuttujen suhteen ja sitten keskiviikkona opintojen suhteen. On tosi mielenkiintoista nähdä, minkä verran opintopisteitä saan kerättyä kasaan syyskuuhun mennessä, jolloin joudun ensimmäisen kerran TE-toimistoon opinnoistani ilmoittamaan. No, blogia ainakin olen päivittänyt läpi kesän joka viikko, jos haluavat todistusaineistoa!

Kaikki opiskeluhan ei silti täällä näy. Nytkin minulla on kirja luvun alla ja koko ajan siitä muistiinpanoja ja tiivistelmää työstän. Syksyn kahta ensimmäistä opetusteemaa olen myös valmistellut urakalla. Oppimisprosessien toinen toistaan erilaisemmat, mutta silti samanlaiset kaaviot tulevat kohta korvista ulos... Yksin niiden pähkäily vaan on melko tylsää ja sähköpostin välityksellä toisten tiimiläisten kanssa "keskustelu" hidasta ja tehotonta...

Toiseen opetusteemaan liittyen minulla on hieman sekavat fiilikset. Olen nimittäin opintojen alusta saakka luullut, että en pysty opettamaan omaa alaani; fysioterapeuttiopiskelijoita, vaan minun pätevyyteni riittää esim. lähihoitajien ja muiden itseäni "alemman" koulutustason opettamiseen. Näin ei ilmeisesti olekaan! Periaatteessa minulla on siis kaksi ammattialaa: fysioterapian ala ja koulunkäynninohjaajan ala, joita voin tulevaisuudessa opettaa. Oppilaitosten rehtoreilla (tulevilla esimiehillä) on ilmeisesti melko paljon sananvaltaa työntekijöiden valinnassa. Tähänkin asiaan saan toivottavasti selvyyden syksyn aikana!

Kaikkein pelottavin asia tulevassa syksyssä ovat kasvatustieteen opinnot. Niiden laajuus on kuitenkin 10 opintoviikkoa ja siihen sisältyy vain kaksi lähiopetuspäivää. Kuinkahan järkyttävä määrä siinä onkaan itsenäistä työskentelyä ja tehtäviä? Ja, saako ne tehdä yksin vai vaaditaanko pari- tai ryhmä työtä. Siinäpä se sitten myrkyn lykkää, jos tässä vielä jonkun erilaisen tiimin kanssa saa alkaa aikatauluja arpomaan... Olen kuullut useammalta henkilöltä, että kasvatustiede on mielenkiintoista ja saattaa viedä mennessään (mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan...). Odotan toki innolla niitä opintoja, mutta arveluttaa lähinnä se työläys. Olen sen verran vanhakantainen, että istuisin mieluummin luennoilla kuin opiskelisin itsenäisesti.

Tuutoreilta tuli jo sähköpostia asioista, joita pitäisi tarkistaa ennen opintojen alkua. Yksi niistä oli se "saamasi vertaispalautteen käsittely"... Surullisena totean, että yhtään ainoaa palautetta ei ole lomakkeeseeni tupsahtanut tähän päivämäärään ja kellonaikaan mennessä.  Mietin sellaistakin, että kehtaisinkohan pyytää opiskelijaryhmästä vaikka yhtä tai kahta ihmistä lukemaan blogiani ja kommentoimaan sitä?

Syksy menee tunnetusti tosi nopeasti, ihan pian on syysloma ja kohta joulu. Tammikuussa meillä on viimeiset lähiopetukset ja sitten keväällä opetusharjoittelu. HuhHuh! Apua! Intoa puhkuen kaikista pienistä vastuksista huolimatta! Olen päättänyt, että en anna kenenkään pilata innostustani ja opintojani! Pärjään kyllä yksinkin! Näillä mennään!