3.1 Kiusaaminen
Opettaja tulee tilanteeseen täysin ulkopuolisena ja mielestäni inhottavalla äänensävyllä ja katseella sekä eleillä jo syyttää opiskelijaa sotkemisesta. Olisiko tilannetta voinut lähestyä enemmän huumorin kautta? Olisi myös voinut kysyä toisilta opiskelijoilta, ovatko he nähneet tai kuulleet mitään? Opettaja ei anna opiskelijalle kunnolla aikaa vastata/puolustautua.
3.2 Sairaskohtaus
Opettajalla olisi hyvä olla opiskelijoiden terveydentilasta edes jonkinlainen ennakkotieto ennen yhteistä juoksulenkkiä. Talvi + pakkanen + juoksu + mahdollinen astma = todella huono yhtälö! Tämäkin perustieto olisi hyvä pitää mielessä. Itse olisin kyseisessä tilanteessa juossut opiskelijoiden takana tai ainakin hitaimpien rinnalla. Tässä oli niin pieni porukka kyseessä, että reittiohjeiden huutelu olisi varmasti onnistunut takaakin.
Opettaja teki väärin, kun ei kunnolla edes kääntynyt katsomaan oppilaan suuntaan, kun tämä huusi, ettei jaksa. Tässä tilanteessa osoitan syyttävällä sormella kyllä opiskelijakavereitakin, jotka eivät tilanteeseen puuttuneet! Ja, eikö opettaja oikeasti kuullut poikien jutustelua?
3.3 Tulipalo
Opettajan virheet alkoivat auton parkkeeraamisesta väärin Pelastustieksi merkitylle alueelle. Opettajalla pitäisi olla tietoa mahdollisen tulipalon varalta, miten poistutaan ja minne. Opettajan olisi pitänyt ensinnäkin tarkistaa käytävä, olisiko sieltä ollut edes turvallista poistua. Opettajan pitäisi toimia johtajana ja rauhoitella opiskelijoita. Kun palohälytys tulee, ei mitään tavaroita voi jäädä keräilemään!
Opiskelijoilla pitäisi olla poistumisharjoitusten kautta tieto siitä, mihin kokoonnutaan koulun ulkopuolella. Opiskelijat olivat tässä tilanteessa paloautojen tiellä. Luokkatiloista tulisi poistua opettajajohtoisesti, opettajan pitäessä porukan kasassa ja poistuen luokasta viimeisenä varmistuen siitä, että tila on tyhjä ja jättää sitten ovi auki.
Uudessa koulussa, uutena työntekijänä tämmöinen tilanne voi aivan hyvin tulla eteen. Olisi tärkeää itse huomioida perehdytysvaiheessa varautuminen tulipaloon, mikäli sitä ei esiin muuten tule. Omissa työpaikoissani olen onneksi ollut poistumisharjoituksissa mukana ja tieto poistumisjärjestyksestä, kokoontumispaikasta ym. ovat näin tulleet tutuiksi. Aikuiskoulutuksissa ollessani kyseisiä harjoituksia ei ole tullut kohdalle eikä asioista ole mainittu missään vaiheessa.
3.4 Uhkatekijä
Tärkein tekijä uhkatilanteissa on ennakointi. Se perustuu opiskelijatuntemukseen ja siihen, että osaa "haistella" tilanteita ja lukea mahdollisia ilmassa leijuvia merkkejä tulevasta aggressiosta. Tässä tilanteessa opiskelijan kiusaamiseen olisi pitänyt puuttua jo aikaisemminkin.
Itselleni jo pelkkä opiskelijan ulkoinen olemus heijastelee vaaraa siitä, että kaikki ei ole kohdallaan. Olisin antanut opiskelijan olla ja istua omissa oloissaan oppitunnin loppuun ja yrittänyt sitten saada kontaktia häneen, muiden lähtiessä/lähdettyä. Olisi voinut myös pyytää muita opiskelijoita hetkeksi käytävään ja jutella pikaisesti tilanteesta "syrjäänvetäytyjän" kanssa ja tarvittaessa jatkaa jutustelua hänen kanssaan myöhemmin tai ohjata hänet vaikka kuraattorin juttusille.
Opiskelijaa ei kannattaisi noin voimakkaasti ottaa silmätikuksi ja koko muun luokan kuulleen kuulustella ja lisäksi vielä uhata mahdollisilla jatkotoimilla.
3.5 Tietoturva
Kuka oikeasti nykypäivänä antaa omia avaimiaan opiskelijoille? Vaikka, toisaalta ei ole suurta merkitystä avaako opiskelijalle oven vai antaako koko avainnipun. Opettajan olisi kuitenkin pitänyt jäädä odottamaan, että opiskelija hakee unohtamansa tavarat. Tietoturvariski kohdistui tässä tapauksessa kaikkiin opiskelijoihin, ei pelkästään opettajaan.
Välituntien ajaksi olisi hyvä kirjautua ulos koneilta, kaiken varalta. Enkä jättäisi opettajana mitään henkilökohtaisia tavaroitani luokkaan.
maanantai 31. heinäkuuta 2017
maanantai 24. heinäkuuta 2017
Turvallisuusosaaminen 1: Käsitteiden määrittelyä
1. Käsitteiden määrittelyä; Mitä tarkoittavat fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen turvallisuus? Tarkastele käsitteitä oman alasi opetuksen näkökulmasta.
Turvallisuus on yksi ihmisen elämän perusarvoista. Turvallisuuden tunne on joidenkin lähteiden mukaan jopa yksi ihmisen viidestä perustarpeesta. Se on niin merkittävä asia, että, jos ihmisellä menee kaikki energia pelkäämiseen, varuillaan oloon tai itsensä suojelemiseen, on se kaikki energia pois uuden oppimisesta, leikistä, vapaa-ajasta, harrastuksista jne. ja ihminen uupuu.
Turvallisuus ja sen edistäminen mainitaan sekä perustuslaissa että Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa. Erittäin merkittävästä ja tärkeästä asiasta on siis kyse. Turvallisuus voidaan jakaa eri osiin ja tässä kirjoituksessa käsittelen fyysistä, sosiaalista sekä psyykkistä turvallisuutta sosiaali- ja terveysalan ammatillisen opettajan näkökulmasta.
Opettajana toimiessa pystyy vaikuttamaan hyvinkin pienillä asioilla yleiseen fyysiseen turvallisuuteen. Näitä ovat mm. turvallisuusriskeistä eteenpäin tiedottaminen ja oman työskentelytilan pitäminen siistinä. Itse olen koulussa työskennellessä osallistunut ns. turvallisuuskävelyyn, jossa kirjaimellisesti käveltiin koulu läpi katsoen poistumispaikat sekä veden, sähköjen ja ilmastoinnin sulkemispaikat. Vaikka ko. paikkoihin ei työntekijöillä pääsyä olisikaan, on niiden olinpaikka hyvä tietää pelastustoimen henkilöstöä varten.
Ihmisellä on oikeus elää terveellisesti ja turvallisesti ilman väkivaltaa. Fyysiseen turvalllisuuteen liittyy myös fyysisen koskemattomuuden turvaaminen. Suorittamassani AVEKKI-koulutuksessa tärkein anti oli ennakointi eli mahdollisten väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisy. Tarpeen vaatiessa opettajalla on oikeus turvata toisten opiskelijoiden fyysinen turvallisuus ja käyttää voimakeinoja, joita ko. koulutuksessa harjoiteltiin. Suositeltavaa on, että häiritsevästi käyttäytyvän ihmisen kiinniotto (estämis-)tilanteissa olisi kaksi tai useampia henkilöitä.
Sosiaalinen turvallisuus perustuu suhteille; ihmisten-, yhteisöjen- sekä niitä ympäröivän yhteiskunnan välisille suhteille. Sosiaalinen turvallisuus on usein myös tilannesidonnaista ja saattaa vaihdella ajan ja paikan mukaan riippuen myös siitä, miten ympäristö arvottaa kulloinkin turvallisuutta. Sosiaalisen turvallisuuden tavoitteena on vahvistaa osallisuutta sekä ehkäistä syrjäytymistä ja köyhyyttä.
Nykyaikana sosiaaliseen turvallisuuteen liittyy kiinteästi myös sosiaalinen media, tuo kanava, jonka kautta uupumukseen saakka tietotulvaa riittää ja, jossa esiintyviin ongelmiin puuttuminen on erityisen haastavaa. Sosiaaliseen turvallisuuteen ajattelen kuuluvan myös työyhteisön ja sen hyvinvoinnin.
Sosiaalisen turvallisuuden piiriin kuuluu myös yhteiskunnan tarjoamat tukipalvelut. Näitä voivat olla mm. asumiseen, perhetyöhön ja työllistämiseen liittyvät palvelut. Opiskelijoilla voi tulla omassa elämässään tai opetusharjoittelussa eteen tilanteita, joissa on tärkeä tietää ja tunnistaa avun tarpeessa oleva henkilö ja on eduksi osata neuvoa ja ohjata apua tarvitseva henkilö eteenpäin.
Itse ajattelen sosiaalisen turvallisuuden koulumaailmassa sisältävän nimenomaan osallisuuden lisäämistä ja syrjäytymisen ehkäisemistä. Tämän lisäksi myös kiusaamisen vähentäminen ja ehkäiseminen kuuluvat mielestäni osaksi sosiaalista turvallisuutta. Vuorovaikutuksen harjoitteleminen ja toisen ihmisen kunnioitus ovat myös yksi osa sosiaalista turvallisuutta.
Opettajalla on tärkeä rooli sosiaalisen turvallisuudentunteen luomisessa. Opettaja pystyy vaikuttamaan oman opiskeluryhmänsä opiskeluilmapiiriin sekä ryhmänmuodostuksen onnistumiseen. Tarpeen tullen kyllä myös ongelmia selvittämään ja ratkomaan. Sosiaaliseen turvallisuuteen liittyy myös säännöt, kiellot ja rajoitukset, joita varsinkin nuorille opiskelijoille on joskus tarpeen asettaa.
Edelleen sosiaaliseen turvallisuuteen liittyy myös opetusharjoittelupaikkojen turvallisuus.
Psyykkinen turvallisuus tuo ihan ensimmäisenä mieleen tietysti mielenterveysasiat. Laajemmin ajateltuna esim. meidän opettajakoulutuksessa mielestäni tutorit ovat yksi osa psyykkistä turvallisuutta. Tämäkin osa-alue menee osittain ristiin ja päällekkäin muiden turvallisuuden osa-alueiden kanssa.
Opettajana toimiessa on mielettömän tärkeää, miten oppilaan kohtaa ihmisenä yksilöllisesti, miten hänelle puhutaan ja miten hänen toimintaansa arvostellaan. Oppilasta on kunnioitettava, kannustettava ja kehuttava. Arvioinnin olisi kohdistuttava opiskelijan tekemään työhön, eikä hänen persoonallisiin ominaisuuksiinsa.
Opiskelijaelämässä psyykkistä turvalllisuutta lisää opiskelun säännöllisyys ja opiskeluun luodut rutiinit. Opettajana toimiessa on paljon vartijana lasten ja nuorten psyykkisen hyvinvoinnin ja kasvun kannalta katsottuna. Toki aikuisiässäkin opiskeluun liittyvä psyykkinen turvallisuus on tärkeää, mutta ei ehkä niin herkkä asia kuin nuorempana.
Lähteet:
➤Wikipedia/turvallisuus
➤ http://www.oph.fi/opetustoimen_turvallisuusopas/turvallisuuden_osa-alueita/fyysinen_oppimisymparisto
➤https://www.vahtiohje.fi/web/guest/fyysinen-turvallisuus1
➤http://docplayer.fi/23488939-Sosiaalinen-turvallisuus.html
➤http://www.oph.fi/ops2016/blogi/103/0/terveyden_lukutaitoa_tassa_ja_nyt
➤http://www.edu.fi/kouluikaisen_terveyden_polku/henkinen_ja_sosiaalinen_hyvinvointi
Turvallisuus on yksi ihmisen elämän perusarvoista. Turvallisuuden tunne on joidenkin lähteiden mukaan jopa yksi ihmisen viidestä perustarpeesta. Se on niin merkittävä asia, että, jos ihmisellä menee kaikki energia pelkäämiseen, varuillaan oloon tai itsensä suojelemiseen, on se kaikki energia pois uuden oppimisesta, leikistä, vapaa-ajasta, harrastuksista jne. ja ihminen uupuu.
Turvallisuus ja sen edistäminen mainitaan sekä perustuslaissa että Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa. Erittäin merkittävästä ja tärkeästä asiasta on siis kyse. Turvallisuus voidaan jakaa eri osiin ja tässä kirjoituksessa käsittelen fyysistä, sosiaalista sekä psyykkistä turvallisuutta sosiaali- ja terveysalan ammatillisen opettajan näkökulmasta.
 |
| FYYSINEN TURVALLISUUS |
Opettajana toimiessa pystyy vaikuttamaan hyvinkin pienillä asioilla yleiseen fyysiseen turvallisuuteen. Näitä ovat mm. turvallisuusriskeistä eteenpäin tiedottaminen ja oman työskentelytilan pitäminen siistinä. Itse olen koulussa työskennellessä osallistunut ns. turvallisuuskävelyyn, jossa kirjaimellisesti käveltiin koulu läpi katsoen poistumispaikat sekä veden, sähköjen ja ilmastoinnin sulkemispaikat. Vaikka ko. paikkoihin ei työntekijöillä pääsyä olisikaan, on niiden olinpaikka hyvä tietää pelastustoimen henkilöstöä varten.
Ihmisellä on oikeus elää terveellisesti ja turvallisesti ilman väkivaltaa. Fyysiseen turvalllisuuteen liittyy myös fyysisen koskemattomuuden turvaaminen. Suorittamassani AVEKKI-koulutuksessa tärkein anti oli ennakointi eli mahdollisten väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisy. Tarpeen vaatiessa opettajalla on oikeus turvata toisten opiskelijoiden fyysinen turvallisuus ja käyttää voimakeinoja, joita ko. koulutuksessa harjoiteltiin. Suositeltavaa on, että häiritsevästi käyttäytyvän ihmisen kiinniotto (estämis-)tilanteissa olisi kaksi tai useampia henkilöitä.
Sosiaalinen turvallisuus perustuu suhteille; ihmisten-, yhteisöjen- sekä niitä ympäröivän yhteiskunnan välisille suhteille. Sosiaalinen turvallisuus on usein myös tilannesidonnaista ja saattaa vaihdella ajan ja paikan mukaan riippuen myös siitä, miten ympäristö arvottaa kulloinkin turvallisuutta. Sosiaalisen turvallisuuden tavoitteena on vahvistaa osallisuutta sekä ehkäistä syrjäytymistä ja köyhyyttä.
Nykyaikana sosiaaliseen turvallisuuteen liittyy kiinteästi myös sosiaalinen media, tuo kanava, jonka kautta uupumukseen saakka tietotulvaa riittää ja, jossa esiintyviin ongelmiin puuttuminen on erityisen haastavaa. Sosiaaliseen turvallisuuteen ajattelen kuuluvan myös työyhteisön ja sen hyvinvoinnin.
Sosiaalisen turvallisuuden piiriin kuuluu myös yhteiskunnan tarjoamat tukipalvelut. Näitä voivat olla mm. asumiseen, perhetyöhön ja työllistämiseen liittyvät palvelut. Opiskelijoilla voi tulla omassa elämässään tai opetusharjoittelussa eteen tilanteita, joissa on tärkeä tietää ja tunnistaa avun tarpeessa oleva henkilö ja on eduksi osata neuvoa ja ohjata apua tarvitseva henkilö eteenpäin.
Itse ajattelen sosiaalisen turvallisuuden koulumaailmassa sisältävän nimenomaan osallisuuden lisäämistä ja syrjäytymisen ehkäisemistä. Tämän lisäksi myös kiusaamisen vähentäminen ja ehkäiseminen kuuluvat mielestäni osaksi sosiaalista turvallisuutta. Vuorovaikutuksen harjoitteleminen ja toisen ihmisen kunnioitus ovat myös yksi osa sosiaalista turvallisuutta.
Opettajalla on tärkeä rooli sosiaalisen turvallisuudentunteen luomisessa. Opettaja pystyy vaikuttamaan oman opiskeluryhmänsä opiskeluilmapiiriin sekä ryhmänmuodostuksen onnistumiseen. Tarpeen tullen kyllä myös ongelmia selvittämään ja ratkomaan. Sosiaaliseen turvallisuuteen liittyy myös säännöt, kiellot ja rajoitukset, joita varsinkin nuorille opiskelijoille on joskus tarpeen asettaa.
Edelleen sosiaaliseen turvallisuuteen liittyy myös opetusharjoittelupaikkojen turvallisuus.
Psyykkinen turvallisuus tuo ihan ensimmäisenä mieleen tietysti mielenterveysasiat. Laajemmin ajateltuna esim. meidän opettajakoulutuksessa mielestäni tutorit ovat yksi osa psyykkistä turvallisuutta. Tämäkin osa-alue menee osittain ristiin ja päällekkäin muiden turvallisuuden osa-alueiden kanssa.
Opettajana toimiessa on mielettömän tärkeää, miten oppilaan kohtaa ihmisenä yksilöllisesti, miten hänelle puhutaan ja miten hänen toimintaansa arvostellaan. Oppilasta on kunnioitettava, kannustettava ja kehuttava. Arvioinnin olisi kohdistuttava opiskelijan tekemään työhön, eikä hänen persoonallisiin ominaisuuksiinsa.
Opiskelijaelämässä psyykkistä turvalllisuutta lisää opiskelun säännöllisyys ja opiskeluun luodut rutiinit. Opettajana toimiessa on paljon vartijana lasten ja nuorten psyykkisen hyvinvoinnin ja kasvun kannalta katsottuna. Toki aikuisiässäkin opiskeluun liittyvä psyykkinen turvallisuus on tärkeää, mutta ei ehkä niin herkkä asia kuin nuorempana.
Lähteet:
➤Wikipedia/turvallisuus
➤ http://www.oph.fi/opetustoimen_turvallisuusopas/turvallisuuden_osa-alueita/fyysinen_oppimisymparisto
➤https://www.vahtiohje.fi/web/guest/fyysinen-turvallisuus1
➤http://docplayer.fi/23488939-Sosiaalinen-turvallisuus.html
➤http://www.oph.fi/ops2016/blogi/103/0/terveyden_lukutaitoa_tassa_ja_nyt
➤http://www.edu.fi/kouluikaisen_terveyden_polku/henkinen_ja_sosiaalinen_hyvinvointi
torstai 20. heinäkuuta 2017
Matalapainetta ilmassa
Monesta suunnasta meinaa pukata jos jonkinlaista matalapainetta...
Opiskeluun liittyvä alkuinnostus on vaihtunut stressiksi ja ahdistukseksi. Opiskellut olen läpi tähänastisen kesän ja omat hommat etenevät, mutta syksyn ajatteleminen saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Siellä nimittäin väijyvät kasvatustieteen opinnot sekä syyskuun lähes jokaviikkoiset opetustuokiot.
Olisi ihana panostaa syksyn opetustuokioihin oikein kunnolla. Kevään tuokiot kun menivät melko kevyellä työllä. Toki aiheetkin olivat sen verran helppoja ja suppeita, ettei niihin aikaa tarvinnut uhratakaan enempää. Syksyn aiheissa kuitenkin laajuuta riittää! Haluaisin ihan oikeasti miettiä ja kokeilla erilaisia opetusmenetelmäratkaisuja. Mitä useammasta menetelmästä saa kokemuksen, sitä helpompi tulevassa työssä on valita kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten soveltuva menetelmä.
Kirjastosta on tullut lähes paras ystäväni. Lähden sinne tänäänkin työstämään ajatuksiani. Olen todennut sen olevan kätevin paikka keskittyä pelkästään opiskeluun. Voin lämpimästi suositella kaikille opiskelijoille! Kaiken lisäksi vielä ilmainen!
Opiskeluun liittyvä alkuinnostus on vaihtunut stressiksi ja ahdistukseksi. Opiskellut olen läpi tähänastisen kesän ja omat hommat etenevät, mutta syksyn ajatteleminen saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Siellä nimittäin väijyvät kasvatustieteen opinnot sekä syyskuun lähes jokaviikkoiset opetustuokiot.
Olisi ihana panostaa syksyn opetustuokioihin oikein kunnolla. Kevään tuokiot kun menivät melko kevyellä työllä. Toki aiheetkin olivat sen verran helppoja ja suppeita, ettei niihin aikaa tarvinnut uhratakaan enempää. Syksyn aiheissa kuitenkin laajuuta riittää! Haluaisin ihan oikeasti miettiä ja kokeilla erilaisia opetusmenetelmäratkaisuja. Mitä useammasta menetelmästä saa kokemuksen, sitä helpompi tulevassa työssä on valita kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten soveltuva menetelmä.
Kirjastosta on tullut lähes paras ystäväni. Lähden sinne tänäänkin työstämään ajatuksiani. Olen todennut sen olevan kätevin paikka keskittyä pelkästään opiskeluun. Voin lämpimästi suositella kaikille opiskelijoille! Kaiken lisäksi vielä ilmainen!
perjantai 14. heinäkuuta 2017
Kirjallisuuskatsaus, osa 2
Käsittelyssä tällä kertaa Lassi Pruuki: Ilo opettaa (2008)
Mikä kirja! Tällaista olen etsinyt ja tällaista tietoa odottanut! Tällaista kirjaa oikein ahmii, eikä malttaisi lopettaa! Voi, kuinka sormet syyhyävätkään jo syksyn opetustuokioita silmällä pitäen! Puhumattakaan tulevasta opetusharjoittelusta!
Toki tämäkin opus pohjautuu teoreettisen tiedon varaan, mutta muu osa onkin pelkkää asiaa! Ehkä tässä teoreettisen tietotulvan aallokossa itsellekin jossain vaiheessa selkiytyy, mihin teoriaan oma käsitykseni oppimisesta pohjautuu.
Tässä kirjassa kerrotaan osittain myös konkreettisten, opetustyössä esiin nousseiden esimerkkien (välihuomautusten) avulla mm. opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyviä asioita ja vinkkejä. Ja, kuinka iloinen olinkaan, kun kirjasta löytyi kokonainen kappale Kirjoittamiseen perustuvista työtavoista! Sain lisävahvistusta (itsevarmuutta ammattiosaamiselleni) anomalleni hyväksynnälle aiemmin suorittamastani Luova kirjoittaminen-kurssista.
Kirjassa puhuttiin opetuksen työtapana sosiaalimuodoista, termistä, johon en ole aiemmin törmännyt. Tällä tarkoitettiin tapaa, jolla opiskelijat ovat ryhmittyneet (konkreettisesti) opetustilassa tulevaa opetustuokiota varten. Tämmöiselläkin pienellä asialla on merkitystä opiskelijalle jo heti luokkatilaan astuessaan. Siitä, miten opetustilan tuolit ja pöydät on järjestetty, pystyy tekemään jo melko paljon johtopäätöksiä tulevasta. En ole tätä(kään) asiaa koskaan näin tarkasti itse ajatellut. Sosiaalimuotoinen työtapa jaetaan kirjan mukaan suurryhmä-, pienryhmä-, pari-, ja yksilötyöskentelyyn.
Muuten opetusmenetelmät oli jaettu kirjassa seuraavasti: puhumiseen perustuvat työtavat, kirjoittamiseen perustuvat työtavat, kuvat ja musiikki opetuksessa sekä toiminnalliset menetelmät. Jokaisesta aihealueesta oma laaja, kattava kappaleensa esimerkkeineen. Lopussa oli vielä oma kappaleensa opetuksen ja oopimisen arviointiin. En ala näitä opetusmenetelmiä tässä katsauksessa tarkemmin avaamaan. Mielestäni tässä kirjassa oli jollain tavalla helpommin ja toisaalta syvemmin selitetty erilaisten opetusmenetelmien käyttöä ja niiden toimivuutta eri tilanteissa verrattuna aiempiin lähteisiini opetusmenetelmien käytöstä.
Tätä kirjaa on helppo lukea ja esimerkkeihin on helppo samaistua. Esimerkit tuntuvat todelta ja aidoilta tilanteilta. Selkeän jaottelun ansiota on, että kirjan sisältöön on helppo palata ja löytää kaipaamansa tieto nopeasti. Voisin hyvin kuvitella käyttäväni tätä teosta erityisesti tulevan ammatillisen opettajan urani alkuaikoina. Voin lämpimästi suositella tätä kirjaa perusteoksena ensimmäisiä oppitunteja suunnittelevalle opettajalle / ohjaajalle.
 |
| Ilo opettaa |
Mikä kirja! Tällaista olen etsinyt ja tällaista tietoa odottanut! Tällaista kirjaa oikein ahmii, eikä malttaisi lopettaa! Voi, kuinka sormet syyhyävätkään jo syksyn opetustuokioita silmällä pitäen! Puhumattakaan tulevasta opetusharjoittelusta!
Toki tämäkin opus pohjautuu teoreettisen tiedon varaan, mutta muu osa onkin pelkkää asiaa! Ehkä tässä teoreettisen tietotulvan aallokossa itsellekin jossain vaiheessa selkiytyy, mihin teoriaan oma käsitykseni oppimisesta pohjautuu.
Tässä kirjassa kerrotaan osittain myös konkreettisten, opetustyössä esiin nousseiden esimerkkien (välihuomautusten) avulla mm. opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyviä asioita ja vinkkejä. Ja, kuinka iloinen olinkaan, kun kirjasta löytyi kokonainen kappale Kirjoittamiseen perustuvista työtavoista! Sain lisävahvistusta (itsevarmuutta ammattiosaamiselleni) anomalleni hyväksynnälle aiemmin suorittamastani Luova kirjoittaminen-kurssista.
Kirjassa puhuttiin opetuksen työtapana sosiaalimuodoista, termistä, johon en ole aiemmin törmännyt. Tällä tarkoitettiin tapaa, jolla opiskelijat ovat ryhmittyneet (konkreettisesti) opetustilassa tulevaa opetustuokiota varten. Tämmöiselläkin pienellä asialla on merkitystä opiskelijalle jo heti luokkatilaan astuessaan. Siitä, miten opetustilan tuolit ja pöydät on järjestetty, pystyy tekemään jo melko paljon johtopäätöksiä tulevasta. En ole tätä(kään) asiaa koskaan näin tarkasti itse ajatellut. Sosiaalimuotoinen työtapa jaetaan kirjan mukaan suurryhmä-, pienryhmä-, pari-, ja yksilötyöskentelyyn.
Muuten opetusmenetelmät oli jaettu kirjassa seuraavasti: puhumiseen perustuvat työtavat, kirjoittamiseen perustuvat työtavat, kuvat ja musiikki opetuksessa sekä toiminnalliset menetelmät. Jokaisesta aihealueesta oma laaja, kattava kappaleensa esimerkkeineen. Lopussa oli vielä oma kappaleensa opetuksen ja oopimisen arviointiin. En ala näitä opetusmenetelmiä tässä katsauksessa tarkemmin avaamaan. Mielestäni tässä kirjassa oli jollain tavalla helpommin ja toisaalta syvemmin selitetty erilaisten opetusmenetelmien käyttöä ja niiden toimivuutta eri tilanteissa verrattuna aiempiin lähteisiini opetusmenetelmien käytöstä.
Tätä kirjaa on helppo lukea ja esimerkkeihin on helppo samaistua. Esimerkit tuntuvat todelta ja aidoilta tilanteilta. Selkeän jaottelun ansiota on, että kirjan sisältöön on helppo palata ja löytää kaipaamansa tieto nopeasti. Voisin hyvin kuvitella käyttäväni tätä teosta erityisesti tulevan ammatillisen opettajan urani alkuaikoina. Voin lämpimästi suositella tätä kirjaa perusteoksena ensimmäisiä oppitunteja suunnittelevalle opettajalle / ohjaajalle.
maanantai 10. heinäkuuta 2017
Kirjallisuuskatsaus, osa 1
Ensimmäinen ammattikirjallisuutta käsittelevä opukseni on Hannu Salakarin: Taitojen opetus vuodelta 2007.
Koska olen opiskellut palautteen antamista, kerron aluksi jotain hyvää!
Vaikka kirja on melko vanha, on jo tuolloin tuotu vahvasti esille teorioita, joiden mukaan parhaiten oppii tekemällä! Taitojen opetuksen kolme tärkeää vaihetta ovat kirjan mukaan työn periaatteiden oppiminen, opittujen taitojen harjoittelu ja viimeisenä opitun soveltaminen. Kirjassa oli eräs lainaus, joka jäi mieleeni: "Oppiminen on merkittävin inhimillisen elämän sopeutumisprosessi, jota tapahtuu jatkuvasti ja kaikissa tilanteissa." Toinen mieleeni jäänyt asia oli motivaation merkitys oppimiselle, josta ei koskaan muistuteta tarpeeksi: jos TAHTOO oppia ja oppiminen on MIELLYTTÄVÄÄ, sitä vaan yksinkertaisesti oppii paremmin! :)
"Lukeminen kannattaa aina", on joku viisas joskus todennut ja toden totta, minäkin opin uutta tätä lukiessani! Nimittäin sen, että ihmisen työmuistissa on tilaa vain viidelle-yhdeksälle yhtäaikaiselle asialle, joidenkin tutkimusten mukaan jopa vain neljälle asialle. Ei siis ihme, että ihmiset (minä erityisesti) unohtelevat asioita! Tämä olisi hyvä pitää mielessä myös opiskelijoiden kanssa! Opintojen alkuvaiheessa, varsinkin syksyisin ensimmäisinä koulupäivinä opiskelijoille tulee paljon uutta, työmuistia kuormittavaa tietoa. Tuolloin kannattaa mielestäni laittaa asioita opiskelijoille myös ihan paperille / sähköisesti muistiin. Myös harjoitteluun pitää uuden oppimisen alkuvaiheessa panostaa, jotta mahdollisimman moni asia muuttuu automaattisiksi ja työmuistin tilaa vapautuu. Omaa muistitaakkaa sen sijaan helpotan tästäkin eteenpäin paperikalenterin merkinnöillä sekä Post it-lapuilla!
Varsinaisista oppimisteorioista kirjassa käsiteltiin lähinnä käytännöntaitojen oppimiseen soveltuvat teoriat: kokemusperäinen oppiminen, tekemällä oppimista kuvaava teoria sekä havainnointiin perustuva oppimisteoria. Yllättävää tässä kirjassa oli se, että tähän oli otettu yhdeksi oppimisen välineeksi simulaattoriopetus, joka ei varmaan vielä tänäkään päivänä ole niin laajassa käytössä kuin se voisi olla. Yleisimmät simulaattoriopetusammatit/-alat ovat sotilaat, lentäjät, hakkuukoneiden kuljettajat sekä kirurgit.
Kirjassa oli kivasti kuvailtu myös ns. hiljaisen tiedon merkitys oppimisessa. Ihminen, joka on tehnyt työtään vuosikymmeniä osaa työnsä ja tietyt työvaiheet täydellisesti. Hän ei kuitenkaan välttämättä pysty kertomaan sanallisesti tai edes piirtämään työtään / työvaiheitaan virheettömästi. Tätäkin taustaa vasten on äärettömän tärkeää, että opiskelijoilla on harjoittelujaksoja oikessa työpaikoissa, oikeissa työympäristöissä. Lähes yhtä tärkeitä työssäoppimisjaksot ovat pitkään opetustyötä tehneille opettajille! On hyvä käydä välillä katsomassa, miltä se käytäntö nykypäivänä näyttää!
Ei niin paljon hyvää, ettei jotain huonoakin. Kirjan alkupuolella oli heti melko paljon kirjoitusvirheitä, joka häiritsi minua ja aloin miettimään opuksen laadullisuutta, oikolukijoita jne. Kirjassa oli tosi paljon viittauksia muuhun kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Lisäksi kirjassa viljeltiin paljon tätä: tästä asiasta lisää luvussa x.x. En oikein tiedä, miten tällaista kirjaa olisi pitänyt lukea? Pitäisikö saman tien siirtyä ilmoitettuun lukuun ja lukea asiaan liittyvä tieto heti ja palata takaisin vai jatkaa vain lukemista? Tämä vähän häiritsi lukemista.
Kirja oli melko teoreettinen ja yleisesti ottaen en siitä niin älyttömästi tykännyt, vaikka siellä ihan varmasti oikeaa ja tärkeää asiaa olikin. Vai, onko minulta henkilökohtaisesti kulunut liian kauan edellisestä ammatillisen kirjallisuuden lukemisesta, etten enää muista millaista tekstiä se on? ;) Jos tykkää kuvioista, kaavioista, käppyröistä ja runsaista viittauksista muuhun kirjallisuuteen ja tutkimuksiin, nin suosittelen lämpimästi! Kuten myös kädentaitojen / motoristen taitojen opettamisen saralle suuntautuville opettajille/ohjaajille.
Vaikka nykyaikana opetusmenetelmät ovat hurjasti monipuolistuneet digitalisaation myötä, ei opetukseen liittyvät perusasiat muutu miksikään. Opetuksen huolellinen suunnittelu on kaiken pohja, joka rakentuu selkeiden tavoitteiden varaan. On myös osattava tehdä ero sen välille, mitä opiskelijoiden on tiedettävä vs. mitä heidän on käytännössä osattava opintojen jälkeen. Tietoa ja taitoa opetetaan ja opitaan eri tavoin. Tämä kirja antaa teoriatietoa nimenomaan taitojen opettamiseen ja oppimiseen.
 |
| Taitojen opetus |
Koska olen opiskellut palautteen antamista, kerron aluksi jotain hyvää!
Vaikka kirja on melko vanha, on jo tuolloin tuotu vahvasti esille teorioita, joiden mukaan parhaiten oppii tekemällä! Taitojen opetuksen kolme tärkeää vaihetta ovat kirjan mukaan työn periaatteiden oppiminen, opittujen taitojen harjoittelu ja viimeisenä opitun soveltaminen. Kirjassa oli eräs lainaus, joka jäi mieleeni: "Oppiminen on merkittävin inhimillisen elämän sopeutumisprosessi, jota tapahtuu jatkuvasti ja kaikissa tilanteissa." Toinen mieleeni jäänyt asia oli motivaation merkitys oppimiselle, josta ei koskaan muistuteta tarpeeksi: jos TAHTOO oppia ja oppiminen on MIELLYTTÄVÄÄ, sitä vaan yksinkertaisesti oppii paremmin! :)
"Lukeminen kannattaa aina", on joku viisas joskus todennut ja toden totta, minäkin opin uutta tätä lukiessani! Nimittäin sen, että ihmisen työmuistissa on tilaa vain viidelle-yhdeksälle yhtäaikaiselle asialle, joidenkin tutkimusten mukaan jopa vain neljälle asialle. Ei siis ihme, että ihmiset (minä erityisesti) unohtelevat asioita! Tämä olisi hyvä pitää mielessä myös opiskelijoiden kanssa! Opintojen alkuvaiheessa, varsinkin syksyisin ensimmäisinä koulupäivinä opiskelijoille tulee paljon uutta, työmuistia kuormittavaa tietoa. Tuolloin kannattaa mielestäni laittaa asioita opiskelijoille myös ihan paperille / sähköisesti muistiin. Myös harjoitteluun pitää uuden oppimisen alkuvaiheessa panostaa, jotta mahdollisimman moni asia muuttuu automaattisiksi ja työmuistin tilaa vapautuu. Omaa muistitaakkaa sen sijaan helpotan tästäkin eteenpäin paperikalenterin merkinnöillä sekä Post it-lapuilla!
Varsinaisista oppimisteorioista kirjassa käsiteltiin lähinnä käytännöntaitojen oppimiseen soveltuvat teoriat: kokemusperäinen oppiminen, tekemällä oppimista kuvaava teoria sekä havainnointiin perustuva oppimisteoria. Yllättävää tässä kirjassa oli se, että tähän oli otettu yhdeksi oppimisen välineeksi simulaattoriopetus, joka ei varmaan vielä tänäkään päivänä ole niin laajassa käytössä kuin se voisi olla. Yleisimmät simulaattoriopetusammatit/-alat ovat sotilaat, lentäjät, hakkuukoneiden kuljettajat sekä kirurgit.
Kirjassa oli kivasti kuvailtu myös ns. hiljaisen tiedon merkitys oppimisessa. Ihminen, joka on tehnyt työtään vuosikymmeniä osaa työnsä ja tietyt työvaiheet täydellisesti. Hän ei kuitenkaan välttämättä pysty kertomaan sanallisesti tai edes piirtämään työtään / työvaiheitaan virheettömästi. Tätäkin taustaa vasten on äärettömän tärkeää, että opiskelijoilla on harjoittelujaksoja oikessa työpaikoissa, oikeissa työympäristöissä. Lähes yhtä tärkeitä työssäoppimisjaksot ovat pitkään opetustyötä tehneille opettajille! On hyvä käydä välillä katsomassa, miltä se käytäntö nykypäivänä näyttää!
Ei niin paljon hyvää, ettei jotain huonoakin. Kirjan alkupuolella oli heti melko paljon kirjoitusvirheitä, joka häiritsi minua ja aloin miettimään opuksen laadullisuutta, oikolukijoita jne. Kirjassa oli tosi paljon viittauksia muuhun kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Lisäksi kirjassa viljeltiin paljon tätä: tästä asiasta lisää luvussa x.x. En oikein tiedä, miten tällaista kirjaa olisi pitänyt lukea? Pitäisikö saman tien siirtyä ilmoitettuun lukuun ja lukea asiaan liittyvä tieto heti ja palata takaisin vai jatkaa vain lukemista? Tämä vähän häiritsi lukemista.
Kirja oli melko teoreettinen ja yleisesti ottaen en siitä niin älyttömästi tykännyt, vaikka siellä ihan varmasti oikeaa ja tärkeää asiaa olikin. Vai, onko minulta henkilökohtaisesti kulunut liian kauan edellisestä ammatillisen kirjallisuuden lukemisesta, etten enää muista millaista tekstiä se on? ;) Jos tykkää kuvioista, kaavioista, käppyröistä ja runsaista viittauksista muuhun kirjallisuuteen ja tutkimuksiin, nin suosittelen lämpimästi! Kuten myös kädentaitojen / motoristen taitojen opettamisen saralle suuntautuville opettajille/ohjaajille.
Vaikka nykyaikana opetusmenetelmät ovat hurjasti monipuolistuneet digitalisaation myötä, ei opetukseen liittyvät perusasiat muutu miksikään. Opetuksen huolellinen suunnittelu on kaiken pohja, joka rakentuu selkeiden tavoitteiden varaan. On myös osattava tehdä ero sen välille, mitä opiskelijoiden on tiedettävä vs. mitä heidän on käytännössä osattava opintojen jälkeen. Tietoa ja taitoa opetetaan ja opitaan eri tavoin. Tämä kirja antaa teoriatietoa nimenomaan taitojen opettamiseen ja oppimiseen.
keskiviikko 5. heinäkuuta 2017
Välitilinpäätös
Meille on tulossa kaukaisia kesävieraita ja on aika siirtyä opiskeluhommissa "yövuoroon" viikoksi! Oma läppärini huollossa edelleen... Lainakoneella hommia paiskitaan ties vielä kuinka kauan, varaosaa odottelevat koneeseen. Kyllä harmittaa, että ei suostunut maahantuoja antamaan uutta konetta tilalle, vaan vaatii huollon toimenpiteet. Oudolta tuntuu sekin, että varaosa pitää tilata mistälie...
Kesäkuun viimeinen viikko olikin kyllä opiskelujen etenemisen kannalta melkoinen rytistys. Sain mm. kaksi kirjaa luettua, digimerkit suoritettua loppuun ja päiväkirjaa olen pitänyt ajantasalla. Minulla taitaa olla suoritettuna tällä hetkellä ainakin 7 opintopistettä, mahdollisesti jopa 9... 💪
Kokeilin viikolla opiskelua paikallisen kirjastomme tiloissa ja voin suositella lämpimästi. Oli kyllä todella tehokas kolmituntinen! Aion hyödyntää vastakin. On niin kiva, kun voi keskittyä pelkästään opiskeluuun eikä edes kotitöihin tarvi uhrata aikaa, ajatusta tai toimintaa!
Edelleen parasta opinnoissa ovat tutorimme! Heidän "uhrautumisensa" opiskelijoille on ihailtavaa. Kunpa itsekin voisin joskus antaa jollekin toiselle yhtä paljon apua/tukea/kannustusta, kuin olen itse saanut. Toivon tutoreillemme oikein rentouttavaa, kiireetöntä ja nautinnollista sekä todellakin ansaittua kesälomaa! 😎
Kirjallisuuteen palaan myöhemmin! Nyt pääsen nauttimaan rakkaan pikkuveljeni perheen seurasta; reilun vuoden ikäinen Kasper-poika mahtaa pitää kummitädin ja serkkutytöt kiireisenä!
Tältä näyttää to do-listani tällä hetkellä:
Kesäkuun viimeinen viikko olikin kyllä opiskelujen etenemisen kannalta melkoinen rytistys. Sain mm. kaksi kirjaa luettua, digimerkit suoritettua loppuun ja päiväkirjaa olen pitänyt ajantasalla. Minulla taitaa olla suoritettuna tällä hetkellä ainakin 7 opintopistettä, mahdollisesti jopa 9... 💪
Kokeilin viikolla opiskelua paikallisen kirjastomme tiloissa ja voin suositella lämpimästi. Oli kyllä todella tehokas kolmituntinen! Aion hyödyntää vastakin. On niin kiva, kun voi keskittyä pelkästään opiskeluuun eikä edes kotitöihin tarvi uhrata aikaa, ajatusta tai toimintaa!Edelleen parasta opinnoissa ovat tutorimme! Heidän "uhrautumisensa" opiskelijoille on ihailtavaa. Kunpa itsekin voisin joskus antaa jollekin toiselle yhtä paljon apua/tukea/kannustusta, kuin olen itse saanut. Toivon tutoreillemme oikein rentouttavaa, kiireetöntä ja nautinnollista sekä todellakin ansaittua kesälomaa! 😎
Kirjallisuuteen palaan myöhemmin! Nyt pääsen nauttimaan rakkaan pikkuveljeni perheen seurasta; reilun vuoden ikäinen Kasper-poika mahtaa pitää kummitädin ja serkkutytöt kiireisenä!
Tältä näyttää to do-listani tällä hetkellä:
-
Digiosaamismerkit loppuun (tällä hetkellä 5 hyväksyttynä, kaksi hakemusta sisässä) - blogin "päiväkirjaosuuden" aktiivisena pitäminen
-
kirjallisuuden lukeminen (kolme kirjaa kirjastosta varauksessa) - syksyn opetustuokioiden aiheisiin perehtymistä
- Turvallisuus-osaaminen (niiltä osin kuin ilman työpaikkaa pystyy teoriaa kasaamaan)
- Tiiun ja Esan resurssipankkiin sekä E-materiaaleihin tutustumista
vapaavalintaisiin opintoihin kahdesta aiemmin suoritetusta kurssista kuvaus ja sisältö
lauantai 1. heinäkuuta 2017
Verkkotapaamisen antia
Metamalli case-tapausten käsittelyä varten ennalta annetuista näkökulmista
Perustietoja mallista:
Metamalli: sisältää tunnettujen pedagogisten mallien ja menetelmien työtapoja
Laajuus: opetuskerta, tarvittaessa toistot voidaan ketjuttaa ja mallia voidaan laajentaa kasvattamalla ryhmätyövaihetta (pituus ja ryhmän työskentelykerrat)
Vaati opettajalta esivalmisteluja: kyllä
Opiskelijoiden lähtötaso: edellyttää hyvän tietopohjan käsiteltävästä aiheesta
Pääasiallinen menetelmä: ryhmätyöskentely
Konteksti: lähiopetus tai opetus soveltavaa videoneuvotteluteknologiaa käyttäen
Työkalut: Padlet ja muu soveltava yhteisöllisen kirjoittamisen työkalu
Osaamisperusteisuus: opiskelijoiden osaaminen tulee näkyväksi työskentelyssä ja työskentelymalli edesauttaa osaamisen automaattista dokumentointia
Pedagogiset lähtökohdat:
Tämä pedagoginen malli on laadittu käsiteltävästä aiheesta riittävää omakohtaista kokemusta ja taustatietoja omaavalle kohderyhmälle. Malliin voidaan liittää ennakkotehtävä aiheesta, joka valmentaa kohderyhmää case-tapauksen käsittelyä varten ja tasoittaa lähtötasoa.
Pedagogisen mallin tavoitteena on organisoida opetus- ja oppimistapahtumia, siten että oppiminen etenee pedagogisesti taidokkaasti ja strukturoidusti. Mallin taustalla vaikuttaa tämän hetkinen ymmärrys oppimisen luonteesta ja osaamisperusteisuuden roolista opettamisessa ja oppimisessa.
Mallin pedagoginen käsikirjoitus oppimistilanteiden ja oppimista edistävien tehtävien vaiheistamista pienempiin osiin:
Esivalmistelut (opettaja)
• Case-tekstien valmistelu ja tulostus, jos ei käytetä verkkomateriaalia
• Tarkastelunäkökulmien laatiminen ja tulostaminen, jos ei käytetä verkkomateriaalia
• Avauksen valmistelu
Opetuspäivän kulku:
Alustus
• Trigger 5-10 min (video, teoria/motivaatioherättäjä/muu alustus opettajan toimesta)
Ryhmätyö
• Jakautuminen 4-5 hengen ryhmiin
• Työskentelyä omasta näkökulmasta vähintään 20 min.
• Koonti Padletille ym. (väh 20 min.), Opettaja jakaa koontityökalun linkin opiskelijoille verkossa
• Padletin sisällön koonti (opettajan päättämällä tavalla joko yhdessä tai koonti jää seuraavan tehtävän ennakkotehtäväksi)
Perustietoja mallista:
Metamalli: sisältää tunnettujen pedagogisten mallien ja menetelmien työtapoja
Laajuus: opetuskerta, tarvittaessa toistot voidaan ketjuttaa ja mallia voidaan laajentaa kasvattamalla ryhmätyövaihetta (pituus ja ryhmän työskentelykerrat)
Vaati opettajalta esivalmisteluja: kyllä
Opiskelijoiden lähtötaso: edellyttää hyvän tietopohjan käsiteltävästä aiheesta
Pääasiallinen menetelmä: ryhmätyöskentely
Konteksti: lähiopetus tai opetus soveltavaa videoneuvotteluteknologiaa käyttäen
Työkalut: Padlet ja muu soveltava yhteisöllisen kirjoittamisen työkalu
Osaamisperusteisuus: opiskelijoiden osaaminen tulee näkyväksi työskentelyssä ja työskentelymalli edesauttaa osaamisen automaattista dokumentointia
Pedagogiset lähtökohdat:
Tämä pedagoginen malli on laadittu käsiteltävästä aiheesta riittävää omakohtaista kokemusta ja taustatietoja omaavalle kohderyhmälle. Malliin voidaan liittää ennakkotehtävä aiheesta, joka valmentaa kohderyhmää case-tapauksen käsittelyä varten ja tasoittaa lähtötasoa.
Pedagogisen mallin tavoitteena on organisoida opetus- ja oppimistapahtumia, siten että oppiminen etenee pedagogisesti taidokkaasti ja strukturoidusti. Mallin taustalla vaikuttaa tämän hetkinen ymmärrys oppimisen luonteesta ja osaamisperusteisuuden roolista opettamisessa ja oppimisessa.
Mallin pedagoginen käsikirjoitus oppimistilanteiden ja oppimista edistävien tehtävien vaiheistamista pienempiin osiin:
Esivalmistelut (opettaja)
• Case-tekstien valmistelu ja tulostus, jos ei käytetä verkkomateriaalia
• Tarkastelunäkökulmien laatiminen ja tulostaminen, jos ei käytetä verkkomateriaalia
• Avauksen valmistelu
Opetuspäivän kulku:
Alustus
• Trigger 5-10 min (video, teoria/motivaatioherättäjä/muu alustus opettajan toimesta)
Ryhmätyö
• Jakautuminen 4-5 hengen ryhmiin
• Työskentelyä omasta näkökulmasta vähintään 20 min.
• Koonti Padletille ym. (väh 20 min.), Opettaja jakaa koontityökalun linkin opiskelijoille verkossa
• Padletin sisällön koonti (opettajan päättämällä tavalla joko yhdessä tai koonti jää seuraavan tehtävän ennakkotehtäväksi)
Mallin kuvaus perustuu Tiiun ja Sipen verkkokeskusteluun 30.6.2017
Tilaa:
Kommentit (Atom)
Valmista tuli!
Ammatillinen opettaja vm 2018 Toden totta! Esittelin eilen opettajan osaamisen kehittymissuunnitelmani ja se oli viimeinen pisara! Sain ...
