Kirjallisuuskatsaus, osa 1

Ensimmäinen ammattikirjallisuutta käsittelevä opukseni on Hannu Salakarin: Taitojen opetus vuodelta 2007.

Taitojen opetus

Koska olen opiskellut palautteen antamista, kerron aluksi jotain hyvää!

Vaikka kirja on melko vanha, on jo tuolloin tuotu vahvasti esille teorioita, joiden mukaan parhaiten oppii tekemällä! Taitojen opetuksen kolme tärkeää vaihetta ovat kirjan mukaan työn periaatteiden oppiminen, opittujen taitojen harjoittelu ja viimeisenä opitun soveltaminen. Kirjassa oli eräs lainaus, joka jäi mieleeni: "Oppiminen on merkittävin inhimillisen elämän sopeutumisprosessi, jota tapahtuu jatkuvasti ja kaikissa tilanteissa." Toinen mieleeni jäänyt asia oli motivaation merkitys oppimiselle, josta ei koskaan muistuteta tarpeeksi: jos TAHTOO oppia ja oppiminen on MIELLYTTÄVÄÄ, sitä vaan yksinkertaisesti oppii paremmin! :)

"Lukeminen kannattaa aina", on joku viisas joskus todennut ja toden totta, minäkin opin uutta tätä lukiessani! Nimittäin sen, että ihmisen työmuistissa on tilaa vain viidelle-yhdeksälle yhtäaikaiselle asialle, joidenkin tutkimusten mukaan jopa vain neljälle asialle. Ei siis ihme, että ihmiset (minä erityisesti) unohtelevat asioita! Tämä olisi hyvä pitää mielessä myös opiskelijoiden kanssa! Opintojen alkuvaiheessa, varsinkin syksyisin ensimmäisinä koulupäivinä opiskelijoille tulee paljon uutta, työmuistia kuormittavaa tietoa. Tuolloin kannattaa mielestäni laittaa asioita opiskelijoille myös ihan paperille / sähköisesti muistiin. Myös harjoitteluun pitää uuden oppimisen alkuvaiheessa panostaa, jotta mahdollisimman moni asia muuttuu automaattisiksi ja työmuistin tilaa vapautuu. Omaa muistitaakkaa sen sijaan helpotan tästäkin eteenpäin paperikalenterin merkinnöillä sekä Post it-lapuilla!

Varsinaisista oppimisteorioista kirjassa käsiteltiin lähinnä käytännöntaitojen oppimiseen soveltuvat teoriat: kokemusperäinen oppiminen, tekemällä oppimista kuvaava teoria sekä havainnointiin perustuva oppimisteoria. Yllättävää tässä kirjassa oli se, että tähän oli otettu yhdeksi oppimisen välineeksi simulaattoriopetus, joka ei varmaan vielä tänäkään päivänä ole niin laajassa käytössä kuin se voisi olla. Yleisimmät simulaattoriopetusammatit/-alat ovat sotilaat, lentäjät, hakkuukoneiden kuljettajat sekä kirurgit.

Kirjassa oli kivasti kuvailtu myös ns. hiljaisen tiedon merkitys oppimisessa. Ihminen, joka on tehnyt työtään vuosikymmeniä osaa työnsä ja tietyt työvaiheet täydellisesti. Hän ei kuitenkaan välttämättä pysty kertomaan sanallisesti tai edes piirtämään työtään / työvaiheitaan virheettömästi. Tätäkin taustaa vasten on äärettömän tärkeää, että opiskelijoilla on harjoittelujaksoja oikessa työpaikoissa, oikeissa työympäristöissä. Lähes yhtä tärkeitä työssäoppimisjaksot ovat pitkään opetustyötä tehneille opettajille! On hyvä käydä välillä katsomassa, miltä se käytäntö nykypäivänä näyttää!

Ei niin paljon hyvää, ettei jotain huonoakin. Kirjan alkupuolella oli heti melko paljon kirjoitusvirheitä, joka häiritsi minua ja aloin miettimään opuksen laadullisuutta, oikolukijoita jne. Kirjassa oli tosi paljon viittauksia muuhun kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Lisäksi kirjassa viljeltiin paljon tätä: tästä asiasta lisää luvussa x.x. En oikein tiedä, miten tällaista kirjaa olisi pitänyt lukea? Pitäisikö saman tien siirtyä ilmoitettuun lukuun ja lukea asiaan liittyvä tieto heti ja palata takaisin vai jatkaa vain lukemista? Tämä vähän häiritsi lukemista.

Kirja oli melko teoreettinen ja yleisesti ottaen en siitä niin älyttömästi tykännyt, vaikka siellä ihan varmasti oikeaa ja tärkeää asiaa olikin. Vai, onko minulta henkilökohtaisesti kulunut liian kauan edellisestä ammatillisen kirjallisuuden lukemisesta, etten enää muista millaista tekstiä se on? ;)  Jos tykkää kuvioista, kaavioista, käppyröistä ja runsaista viittauksista muuhun kirjallisuuteen ja tutkimuksiin, nin suosittelen lämpimästi! Kuten myös kädentaitojen / motoristen taitojen opettamisen saralle suuntautuville opettajille/ohjaajille.

Vaikka nykyaikana opetusmenetelmät ovat hurjasti monipuolistuneet digitalisaation myötä, ei opetukseen liittyvät perusasiat muutu miksikään. Opetuksen huolellinen suunnittelu on kaiken pohja, joka rakentuu selkeiden tavoitteiden varaan. On myös osattava tehdä ero sen välille, mitä opiskelijoiden on tiedettävä vs. mitä heidän on käytännössä osattava opintojen jälkeen. Tietoa ja taitoa opetetaan ja opitaan eri tavoin. Tämä kirja antaa teoriatietoa nimenomaan taitojen opettamiseen ja oppimiseen.