Arvioinnista ja palautteesta

Arviointi on aina yksi kiinteä osa opettajan työtä. Siihen käytettävä aika lasketaan opettajan vuosittaiseen työaikaan. Arviointi on niin tärkeää, että siitä on määrätty laissa. Esimerkiksi laki ammatillisesta peruskoulutuksesta määrää omalta osaltaan ne raamit, joiden sisälllä opiskelijan valmiuksia suhteessa perustutkinnon tai opetussuunnitelman perusteiden ammattitaitovaatimuksiin ja osaamistavoitteiden saavuttamiseen verrataan.

Arviointi pohjautuu aina tarkasti ennalta määrättyihin, tiedossa oleviin arviointikriteereihin. Arviointiprosessissa toteutuu opiskelijoiden oikeudenmukainen ja tasavertainen kohtelu kunkin opiskelijan omien ansioiden perusteella. Yhtenä tärkeänä lisänä tässä prosessissa olisi hyvä olla yleinen huolenpito opiskelijasta; kannustus, tuki ja ymmärrys.

Arviointi perustuu osaamisen osoittamiseen. Osaaminen tarkoittaa jonkin asian tietämistä (tunnistaa, löytää, listaa, toistaa, selittää, tiivistää, kuvaa ja luokittelee), soveltamista (valitset, käytät, lasket, ratkaiset, arvioit, vertailet ja analysoit) ja kehittämistä (suunnittelet, muokkaat, kehität, yleistät, päättelet, perustelet ja suosittelet). (Bloomin taksonomia)

Arvioinnilla tähdätään siihen, että opiskelija toimisi tutkinnon tavoitteiden ja ammattitaitovaatimusten mukaisesti. Arvioinnissa on erittäin tärkeää se, että opiskelija on tietoinen siitä, mitä hänen tulee osata ja miten. Mitä- kysymyksen vastaus löytyy yleisesti kunkin opintojakson osaamistavoitteista (AMK)  ja/tai ammattitaitovaatimuksista (II-aste). Se, miten osaaminen osoitetaan löytyy opintojakson arviointikriteereistä. Myös aiemmin hankittua osaamista voidaan arvioida ja tunnistaa vertaamalla sitä tietyn tutkinnon osan tai opintojakson vaatimuksiin. 

Arviointi voi olla luonteeltaan formatiivista tai summatiivista. Formatiivinen arviointi on opiskelijan jatkuvaa arviointia, joka edistää oppimista. Formatiivista arviointia tapahtuu koko oppimisprosessin ajan ja se toimii omalta osaltaan jopa yhtenä opetusmenetelmänä. Summatiivinen arviointi puolestaan on opiskelun lopputuloksen arviointia. Sen avulla varmistetaan riittävien tietojen ja taitojen taso. (Lindblom-Ylänne, S., Nevgi, A. (toim.) 2002: Yliopisto-opettajan käsikirja WSOY)

Opintojakson arvioinnin ja  oppimisesta annettavan palautteen tulisi kulkea aina linjassa opetuksen sekä osaamistavoitteiden ja ammattitaitovaatimusten kanssa. Arviointi tai palaute ei ole koskaan itseisarvo tai päätarkoitus. Tavoitteena ei ole pelkkä opiskelijan taitotason määritteleminen vaan opiskelijan oppimaan ohjaaminen. Arviointia ja palautetta voidaan antaa koko opintojakson ajan eri yhteyksissä.

Arviointia miettiessä ei saisi unohtaa opiskelijan itsearviointia. Myös opiskelijan itsearviointi eli reflektio perustuu selkeisiin, konkreettisiin ja esillä sekä tiedossa oleviin arviointiperusteisiin. Oman oppimisen pohtiminen on tärkeä taito ja siihen pitää opetella. Hyviä apuvälineitä tähän tarkoitukseen ovat mm. oppimispäiväkirjat ja blogin pitäminen.