Ammatillinen kohtaaminen

Huh, Huh! Olipahan päivä! Kyllä opiskeleminen on rankkaa!

Ammatillisen kohtaamisen osaamisalueen alla oli paljon tiukkaa asiaa vuorovaikutuksesta, ohjaamisesta eri teorioineen, ryhmän merkityksestä, työyhteisön jäsenenä toimimisesta sekä ihan täysin uutena käsitteenä SSDL-malli. Tänään sai todellakin laittaa itsensä likoon mm. näyttelijän taitojen suhteen. Päivä tuntui kuluvan yhdessä hujauksessa ja vasta myöhemmin kotona huomasi sen tunteiden ja ajatusten vyöryn pääkopan sisällä.

Ammatillista kohtaamista toden totta tapahtuu! Ryhmässämme on siis melkein 20 oiskelijaa, heistä kolme on omassa tiimissäni ja heidän kanssaan luonnollisesti eniten yhteistyötä. Olin ihan aluksi hieman harmissani siitä, että monta mielenkiintoista persoonaa jäi oman tiimini ulkopuolelle. Onnekseni olen huomannut, että ryhmät, joissa lähipäivien oppeja pureskelemme ovat aina koostumukseltaan hieman erilaisia. Ensivaikutelmien jälkeen olen jopa kokenut positiivisia yllätyksiä!

Tuntuu vaikealta ajatella, että varsinaisia opetustuokioita meillä todellakin on takana vasta kaksi. Niin järkyttävä määrä erilaisia opetusmenetelmiä ja sähköisiä tiedonkeruu- ym. menetelmiä on tullut tutuksi lyhyen ajan sisään. Useimmat niistä totta puhuakseni semmoisia, joista en ole koskaan kuullutkaan. Omalle kohdalleni ei ole vielä sattunut tiimivastaavan roolia, mutta kyllä täytyy myöntää, että rima nousee kerta kerran jälkeen korkeammalle, sen verran vakuuttavaa jälkeä tiiimiemme vastaavat ovat takoneet! Siitä virtuaaliset aplodit heille!

Tänään tajuntaani iski oikein kunnolla tämän meidän opiskelutyylin valtava etu. Olisi ihan täysin eri asia opetella teoriaa esim. opetusmenetelmistä kalvoja tai diasarjoja katselemalla ja kuuntelemalla.  Tekemällä oppimalla me jokainen opimme omasta tekemisestä, mutta myös aivan älyttömän paljon toistenkin tekemisistä. Koen, että suurempi määrä menetelmiä ja vaihtoehtoja tulee esiteltyä/käytyä läpi ja lisäksi erilaisten lähestymis- ja ratkaisukeinojen haasteet näkyvät ikäänkuin kylkiäisinä. Näin ollen meidän ei tarvitse kaikkea opetella omassa tulevassa työssä yksin ja itsenäisesti kantapään kautta oppien. Mahdolliset haasteet ja vaikeudet näyttävät kyntensä jo näinkin varhaisessa vaiheessa.

Ammatilliseen kohtaamiseen liittyy kiinteästi myös palaute ja sen antaminen. Olemme yleisesti käyttäneet ryhmässä Google Forms-työkalua palautteen keräämiseen. Olen oppinut jo nyt sen, että palautteen antaminen on haasteellista ja siihen jäävä aika on monesti melko lyhyt (5-10min.) ja heti opetustuokion jälkeen. Jos on tullut paljon uutta asiaa ja käytetty uusia menetelmiä, niin koko tilannetta on vaikea laajemmalti arvioida. Olen antanut palautetta sekä numeerisesti että laadullisesti. Olen aina yrittänyt keksiä jotain omaakin sanottavaa. Ja mahdollisuuksien mukaan verrannut henkilön työskentelyä, jos olen sattunut useamman kerran saman tiimiopettajan ryhmään.

Mielestäni palautteen antamista on erittäin hyvä ja tärkeä harjoitella jo tässä vaiheessa tosissaan. Olen itse kokenut, kuinka helppoa huonolla palautteella on rikkoa tai rakentaa. Ja tässäkin pitäisi muistaa arvioida sitä asiaa, mitä kysytään. Ei henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella eikä henkilökemian tms. Rakentava palaute on tärkeää. Vain se vie eteenpäin ja kannustaa yrittämään jotain uutta ja erilaista. Ihminen on kehuvetoinen, sehän tiedetään, mutta opiskelujen tässä vaiheessa meistä kukaan varmaan kaipaa ylistyssanoja omasta mahtavuudestaan tai osaamisestaan. Kukaan ei ole täydellinen eikä koskaan valmis!

Ensi viikolla edessä on tämän kevään ja kesän viimeinen lähiopetuspäivä! Kamalaa! Olisi niin mielellään kyllä käynyt lähipäivillä enemmänkin. Hommaa piisaa jatkossakin. Blogin rakenne alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan ja käsitys siitä, mikä määrä tietoa tänne pitää saada sopivasti sijoitettua mukavassa muodossa. Tämän päivän tarkemmat pohdinnat löydät täältä Ammatillinen kohtaaminen.