Käytimme "pitkästä aikaa" opiskelijoiden teoriapläjäykseen perinteistä paperia, johon oli koottu neljä ohjausmenetelmää. Teoriaan perehtymisen jälkeen ryhmiin jako ja case-tapauksen selvittämistä ko. ohjausmenetelmän pohjalta. Ryhmien tiedot kerättiin tällä kertaa Padlet-sovelluksella. Palaute kerättiin jälleen Google Forms-työkalun avulla.
Tiimini onnistui mielestäni hyvin. Aloitus ei mennyt ihan nappiin, koska emme saaneetkaan erästä kirjaa, johon olisimme halunneet viitata aiheeseen motivoimiseksi. Plan B:nä Kallen lukemat ohjeet oli palautteessa joku kokenut liian pitkäksi. Muuten kaikki sujui hyvin, Aikataulussa pysyttiin ja ehdittiin yhteisesti pohtia eri menetelmien soveltuvuutta. Samalla eri menetelmien erot tulivat selviksi. Joku oli kommentoinut, että esityksestä heijastui neljä eri menetelmää, neljän eri ihmisen tekemänä, eri lähteistä ym. Mielestäni se ei vaikuttanut lopputulokseen oppimista hidastavasti. Omaan osaani olin tällä kertaa jostain syystä tyytyväisempi kuin ensimmäisellä kerralla, huolimatta siitä, että en ollut tyytyväinen saamaani numeeriseen ohjauspalautteeseen. Täytyy siis ensi kerralla miettiä laadullinen palaute, jossa saisi enemmän vinkkejä tulevaisuutta varten.
Seuraava aihe olikin sitten semmoinen pommi kaikkea uutta, että oksat pois! Saimme kokea videointiin liittyviä haasteita sekä draaman käyttöä opetusmenetelmänä. Oppitunnin aihe oli Ryhmä opettajan ja yksilöiden voimavarana. Opetustuokioon varattu aika riitti kuin riittikin kahden reilun minuutin pituisen videon tekemiseen ja katselemiseen. Varsinainen teoriaosuus jäi mielestäni kyllä hieman puutteelliseksi. Keskustelimme kyllä oman videointiryhmäni kanssa kiusaamisesta koko laajuudessaan, mutta jotenkin koin sen varsinaiseen aiheeseen liittymättömäksi. Olisin kaivannut faktatietoa ryhmädynamiikasta, ryhmän muodostumisprosesseista jne.
Videointi opetusmenetelmänä on melkoisen haasteellinen. Kuvauspaikka ensinnäkin kannattaa miettiä tarkkaan ja tietysti jonkunlainen käsikirjoitus. Kaikilta videolta näkyviltä pitää olla suostumus ensinnäkin videointiin, mutta myös videon jakamiseen, näyttämiseen ja säilyttämiseen liittyen. Minua jäi henkilökohtaisesti hieman harmittamaan, että meidän tuotoksemme nyt sitten jouduttiin poistamaan yhteisestä arkistosta. Jos edes miettisin omassa opetustyössäni videointia opetusmenetelmänä, keräisin ehkä kurssin/jakson alussa oppilailta suostumuksen/halukkuuden videointiin liittyen.
Opettaja työyhteisön jäsenenä- aiheesta jäi päällimmäisenä mieleen alaistaidot. Hyvin usein puhutaan työssäviihtymisen ja työssäjaksamisen yhteydessä esimies- ja johtamistaidoista. Ollaanko unohdettu alaistaidot? Miten olla hyvä työntekijä? Miten olla tuottava työyhteisön jäsen? Miten olla pidetty työkaveri? Vastaukset näihin kysymyksiin liittyvät hyvin kiinteästi myös työhyvinvointiin.
Moniammatillisuus on minulle tuttua molemmista ammateistani ja ammatiryhmiä, joiden kanssa olen työskennellyt ovat mm. opettajat, kuraattorit, kouluterveydenhoitajat, rehtorit, seurakunnan työntekijät, erityisopettajat,psykologit, työterveyshoitajat, työterveyslääkärit ja työterveyspsykologit sekä tietysti omat kollegat. Ainoa asia, mitä jäin pohtimaan on se, että kuinka paljon ammatillisella opettajalla on verkostoa ympärillään esim. alakoulun opettajaan verrattuna? Luultavasti ainakin yrittäjiä ja toisia oppilaitoksia ehkä enemmän...
Opetusvälineenä pienryhmien keskustelujen keräämiseksi oli sähköinen posteri-menetelmä. Se kyllä vaan valitettavasti jäi minulle hieman vieraaksi, sillä en ollut itse koneella kirjurina. Täytyy perehtyä siihen tarkemmin itsenäisesti. Se vaikutti kuitenkin näppärältä koonnilta ja se oli helppo ryhmien esitellä muille. Posteri-menetelmästä enemmän pohdintaa täällä Opetusmenetelmistä.
Viimeisessä aiheessa tutustuimme Ohjaamisen muuttumiseen opiskelijan kehittymisen myötä. Tähän perehdyttiin Gerald Grown SSDL-mallin myötä. En ollut ikinä kuullutkaan moisesta mallista! Tässä vaiheessa päivää minulla oli jälleen aivan järkyttävä päänsärky ja minusta tuntui, etten oikein päässyt kärryille aiheeseen. Se ei suinkaan ollut aloittajan vika. Pienryhmäkeskustelussa minulla kuitenkin pakon edessä ajatus kirkastui ja pääsin kyytiin.
Opiskelijan ohjaamisen olisi hyvä kulkea tietyllä tapaa lineaarisesti, opettajan tehdessä oppimismatkan aikana itsestään tarpeettoman. Oppimisen "portailla" on kuitenkin paljon kompastuskiviä, jos oppilas esim. juuttuu paikalleen ja kieltäytyy kehittymisestä ja vastuun lisääntymisestä opintojaan kohtaan. Mutta aina myös aikuinen ihminen uutta taitoa oppiessaan, on vasta-alkaja ja riippuvainen opettajastaan. Yhtä paha tilanne on, jos opettaja pitää omasta roolistaan kynsin hampain kiinni, eikä jousta ryhmän/ yksilöiden tarpeiden mukaan. Pitäisi oppia pitämään ohjat käsissään sopivalla tiukkuudella/löysyydellä!
Haasteelliseksi tämän asian tekee se, että miten opettaja voi tunnistaa isossa opiskelijaryhmässä eri vaiheessa kulkevia opiskelijoita? Jokainen oppilas voi lisäksi eri oppiaineissa olla erilainen oppija ja oppiminen on aina tehtäväsidonnaista. Kokemus tuo varmuutta tässäkin asiassa, sitä tuskin voi opettaa mitenkään. Ehkä sitä kuitenkin voisi testata opiskelijaryhmässä antamalla kurssijakson alussa alkutason määrittelyyn soveltuvia pieniä tehtäviä ja seurata tarkemmin eri yksilöiden työskentelyä ja toimintatapaa. Silmä luultavasti harjaantuu näkemään ja aistit vaistoamaan.
Opetusmenetelmänä oli pienryhmäkeskustelu ja eräänlainen "väittämäpeli", jossa erilaisia opettaja-oppilas-suhteita sijoitettiin tämän kyseisen SSDL-mallin portaille. Minusta tämä oli toimiva ratkaisu ja asia tuli selväksi. Loppukeskustelu oli myös selkeä tiimivastaavan vetämänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti