Kun puhutaan kestävästä kehityksestä, ensimmäinen ajatus, joka minulle tulee mieleen, on paperinkulutuksen vähentäminen ja peseytyminen reippaasti turhia lotraamatta. Toisaalta kekeily tuntuu jotenkin kaukaiselta ja vieraalta. Tuntuu, että yksi ihminen ei voi paljoakaan vaikuttaa. Yhden ihmisen pieni teko pienessä Suomessa ei maailmanlaajuisesti hetkauta suuntaan tai toiseen. Toisaalta taas kaikista helpointa on tehdä niitä pieniä tekoja omassa elin-ja toimintaympäristössään ja opettaa omille lapsilleen mm. luontoa säästäviä tapoja.
Keskustelimme ryhmässä myös siitä, että joko pelimme on menetetty? Onko luonnonvarojen suojelemiseen herätty liian myöhään? Kyllähän tietysti aina on niitäkin, jotka jo esim. 90-luvulla ovat lajitelleet jätteensä ja yrittäneet vähentää muovikuormaa jne. Heitä pidettiin silloin poikkeuksellisina ajattelijoina. Kunpa useampi meistä olisi tajunnut asioiden laajemman kokonaiskuvan jo tuolloin.
Kestävä kehitys kuuluu kuitenkin nykypäivään ja tuleva tehtäväni ammatillisena opettajana on opettaa kestävän kehityksen ajatusten mukaan. Olisi huomioitava niin ekologinen, sosiaalinen, kulttuurillinen kuin taloudellinenkin kehitys. Oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioiminen, erilaisuuden ymmärtäminen vahvuutena sekä työympäristön hyvinvoinnista huolehtiminen ovat esimerkkejä asioista, joihin opettajana voin vaikuttaa. Unohtamatta kierrätystä, lajittelua, materiaalihankintoja sekä kotimaisten vaihtoehtojen suosimista. Uskallan rehellisesti myöntää, että kestävä kehitys on laajempi kokonaisuus kuin tällä hetkellä minä edes tajuan, tai sitä ei päivittäin tule niin kauaskantoisesti ja moniulotteisesti ajateltua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti