Lievästi pettynyt

Yli kahden vuoden työttömyyden jälkeen olen nauttinut aivan suunnattomasti lähiopetuspäivistä. Olen päässyt tapaamaan uusia ihmisiä, miettinyt hieman eri kantilta miltä näytän, mitä vaatetta päälle ja pisteenä iin päälle; päässyt nauttimaan opiskelijaystävällisistä lounaista. Aion kyllä hyödyntää opiskelujen ajan tuon ruokailuetukortin, kun se näkyy toimivan myös muissa kuin Kelan tukemissa opiskelijaravintoloissa.

Tähän kesän viimeiseen lähiopetuspäivään valmistauduin huolella; päivitin blogiani, käsittelin ohjeistuksen mukaan annetut aiheet, tein oman blogini arvostelua varten palautelomakkeen ja jopa HOPS:n itsearvioinnin sain tehtyä kutakuinkin valmiiksi. Odotukset olivat korkealla, vaikka hieman haikein mielin kouluun astelinkin (seuraavan kerran tapaisimme syyskuussa!). Haikeus vaihtui kuitenkin päivän aikana pettymyksen tunteeseen.

Aamupäivä oli melkoisen vapaamuotoisesti aikataulutettu vaikkakin ohjeistettu. Työskentelimme omissa tiimeissämme. Tämä ei ollut mielestäni ehkä paras ratkaisu/ kokoonpano tämänkertaista tehtävää varten. Ainakin meidän ryhmässämme meistä jokainen oli blogikirjoittamisen ja valmistautumisen kanssa eri vaiheissa. En voi sanoa, että aikamme olisi kulunut hukkaan, mutta luulenpa, ettei meistä kukaan saanut täyttä hyötyä irti tämän päivän tarkoituksesta. Olisiko sitten työskentelytiimit voinut jakaa etenemisen mukaan, en tiedä. Ymmärsin kuitenkin, että myös muissa tiimeissä oli samaa "ongelmaa".

Loppuiltapäivä oli varattu itsenäiselle työskentelylle ja luokka oli varattu meille klo 16 saakka. Kuitenkin lounaan jälkeen hieman ennen klo 13 astelin tyhjään luokkaan yksin, YKSIN! Kaikki muut olivat lähteneet. Ja minä olisin ollut valmis vaikka suunnittelemaan jo tulevia opetustuokioita tai vaihtamaan kuulumisia ja kuulemaan vinkkejä toisiltakin ryhmäläisiltä. Kaikki kun eivät ole blogejaan laittaneet julkisiksi, niin välttämättä kaikkia salaisuuksia ei ole julki annettu tai niistä ei ääneen puhuta! ;)

Tämäkin kertonee siitä, kuinka erilaisista lähtökohdista me kaikki tulemme. Useilla työ rajoittaa opiskelun lähipäiviä, osa pystyy työskentelemään kotona paremmin, ei ole välttämättä kiire valmistua ja mikä kenenkin syy on, en tiedä. Minä kuitenkin, ainakin nyt kesän ajan, kun lapset ovat kotona 24/7,  kaipaisin omaa työskentelyrauhaa muualla kuin kotona. 

Tämän lisäksi oma kannettavani, reilun kuukauden vanha, täysin uusi kone, teki tenän. Kertooko sitten siitä, että olen työskentelylläni saanut sen jumiin? Pitäisikö hieman malttaa höllentää opiskelutahtia? :) Siellä minä yksin tyhjässä luokkahuoneessa romuna olevan tietokoneen kanssa yritin miettiä kyytiä kotiin ja koneen huoltoon vientiä. Ei ehkä jäänyt ihan paras fiilis, eikä se tämänkertainen lounasruokakaan mikään lottovoitto ollut.