Oppimisprosessi

Oppimisprosessi ja sen laadullisuus olivat meidän tiimimme aihe lähipäivänä. Oppimisprosessi sinällään oli ihan helppo nakki, mutta jostain syystä tuo laatu ja oppijan näkökulma tekivät aiheesta haastavan.

Oppimisprosessia kuvaavia kaaviota voi rehellisesti sanoa olevan "maailma pullollaan". Lähipäivän opetustuokiota varten teimme meidän oman, tiivistetyn oppimisprosessikaavion. Mielestäni tätä ajatusmallia voi soveltaa alalle kuin alalle. Engeströmin vanha malli (vuodelta 1984) täydellisen oppimisen prosessista puhutteli minua henkilökohtaisesti

Oppimisprosessin lähtökohta ja alin taso on motivaatio. Oppimisen ovi on sisältäpäin suljettu- on joku viisas joskus todennut ja sanonta pitää harvinaisen hyvin paikkaansa. Opettaja/kouluttaja voi tehdä vaikka minkälaisia taikatemppuja houkutellakseen oppijaa avaamaan oven. Sisäinen motivaatio on lopulta se, mikä oppijan saa joko innostumaan tai luovuttamaan. Tässä lienee opettajan työn haasteellisin osuus; saada jokainen oppitunti alkamaan innostavasti, motivoivasti, houkuttelevasti jne.

Ihmisellä on Richard M. Ryanin ja Edward L. Decin mukaan kolme perustarvetta: omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys.  Näiden perustarpeiden varaan ja ympärille rakentuu ihmisen sisäinen motivaatio. Oppimisprosessin eri vaiheissa näiden osa-aluiden tiedostaminen ja vahvistaminen edesauttavat oppimista.

Motivoitumisen jälkeen alkaa orientoitumisvaihe. Siihen kuuluvat mm. tavoitteiden määrittäminen, kokonaiskuvan hahmottaminen, aiemman osaamisen tiedostaminen ja omien oppimistarpeiden määrittely. Apuna näissä toimivat koulutukselle laaditut osaamistavoitteet.

Varsinaisen oppimisen vaiheessa vuorottelevat sisäistäminen ja ulkoistaminen. Tähän vaiheeseen kuuluvat myös opetusharjoittelut. Uutta opitaan vanhan, jo olemassaolevan tiedon päälle. Tietoa päästään myös soveltamaan käytäntöön; kritiikki ja kyseenalaistaminen liittyvät tiiviisti oppimisprosessiin. Tässä vaiheessa jo tehdään opitun pohdintaa ja reflektoidaan omaa osaamista. Vuorovaikutus ja yhteistyö opiskelijoiden keskuudessa myös isossa roolissa.

Oppimisprosessin viimeisessä vaiheessa korostuu palautteen merkitys. Koska oppiminen on aina jonkun tietynlaisen osaamisen saavuttamista ja se tähtää ammatilliseen kasvuun, on oleellista suhteuttaa oppimista alkuvaiheessa määritettyihin tavoitteisiin. Ilman palautetta ihminen ei voi peilata omaa toimintaansa ja oppia virheistä. Oppimisprosessin aikana palaute tulee opettajilta ja opiskelijatovereilta. Palautteen antamista ja sen vastaanottamista on erittäin tärkeä harjoitella.

Palaute itsessään ei vie oppimista eteenpäin, vaan se vaatii opiskelijalta itseltään reflektointitaitoja, joiden avulla palaute prosessoidaan ja heijastetaan omaan osaamiseen. Oppimisprosessia edesauttaa koko prosessin dokumentointi esim. oppimispäiväkirjan tai blogin avulla. Laajemmassa mittakaavassa portfolio tuo omaa osaamista vielä enemmän ja tarkemmin esille. Oppimisprosessin huolellinen arviointi auttaa myös suuntaamaan tulevaisuuden koulutustarpeita.

Vaikka oppiminen tuskin koskaan etenee minkään yksittäisen kaavion mukaisesti, on mielestäni erittäin hyödyllistä kuitenkin teoriassa pitää mielessä oppimisen vaiheittaisuus. Omassa tulevassa työssäni haluaisin olla motivoiva ja innostava, työelämälähtöinen opettaja. Haluan ottaa käyttöön myös oppimisprosessin dokumentoinnin apuvälineitä. Blogin kirjoittamisen olen jo nyt nähnyt vahvuutena. Oppimispäiväkirjan pitämistä olen aiemmin psykiatrisella osastolla harjoittelussa ollessa kokeillut. Opiskelijan työhön liittyy aina myös sitä itsenäistä työskentelyä, niin on helpottavaa avata edes aivonsa jonnekin, jos asioita ei heti pysty puhumaan kenellekään toiselle auki.