Palauteosaaminen

Koen tämän palauteosaamisen henkilökohtaisesti niin tärkeäksi, että halusin tehdä siitä ihan oman kirjoituksen. Taustalla vaikuttavat omat palautteen saamiseen liittyvät kokemukseni. Olen aiemmissa opinnoissani ja työssäni tottunut olemaan ihmisten edessä, ohjaamaan ryhmiä, juontamaan pienimuotoisia tilaisuuksia ja esittelemään oppimistehtäviä. Yhteistä näille kaikille on se, että palaute on ollut sangen positiivista. Jopa fysioterapeuttiopiskeluaikana liikunnan didaktiikan ohjaustuokion palaute suorastaan tulvi hunajaa, vaikka töitä sen tuokion eteen ei taidettu tehdä lainkaan, vedettiin ns. lonkalta. Silloin jurppi! Ja niin paljon, että vieläkin sen tilanteen ja tunteen muistan.

Ihminen on kehuvetoinen, niin sanotaan ja tottahan toki kehut tuntuvat mukavalta. Tässäpä tuleekin pieni ristiriita; jos et itse koe onnistuneesi täysin ja esiintymistäsi hehkutetaan, mitä siitä opit? Itse koen olevani jonkin asteen perfektionisti, sillä, jos unohdan esityksessäni sanoa jonkun asian, en ole onnistunut täysin. Tämä siitäkin huolimatta, että kuuntelijat tuskin tiesivät, mitä minun olisi kuulunut vielä sanoa. Ja, koskaan ei kukaan ihminen ole täydellinen missään asiassa, aina on varaa parantaa! Vaikka ne asiat olisivatkin pienen pieniä.

Minä itse haluaisin tässä vaiheessa opintoja saada palautetta ihan fyysiseen esiintymiseeni liittyen; onko minulla piilomaneereita, toistanko jotain täytesanaa, änkytänkö, väriseekö ääneni, vaikutanko osaavani asian, josta puhun jne. Toki tulevassa opettajan työssä se fyysinen esiintyminen ei ehkä kuitenkaan se tärkein tekijä opetustilanteen onnistumisen kannalta olekaan.  Jos tässä vaiheessa saisi kuitenkin jo siihen liittyen palautetta, sitä ei tarvitsisi sitten enää oikeiden opiskelijoiden edessä miettiä, korkeintaan harjoitella "huonoista tavoista" eroon. Mutta uskottava ja mielellään varma täytyy olla!

Haluan myös itse tästä eteenpäin haastaa itseni antaessani toisille palautetta. On se vaan niin helppoa valita asteikolta joku numero perustelematta sitä sen kummemmin tai todeta lakonisesti: ihan hyvä! Tähän haluan muutoksen ja lupaan tästä eteenpäin miettiä antamaani palautetta tarkemmin. Yritän löytää niitä parantamisehdotuksia ja sopivaa kritiikkiä. Toki positiivistakin voi ja pitää sanoa, kun se oikeasti on paikallaan.  Toisen ihmisen kehuminen ei ole itseltä ja omasta osaamisesta, tai arvokkuudesta pois. Edessä taitaa olla synonyymisanakirjan ulkoa opetteleminen, etteivät opiskelijaraukat saa identtisiä sanavalintoja tehtäviinsä!

Omassa opetustuokiossamme kokeilimme ensimmäistä kertaa suullista palautetta. Sitä ei ole kertaakaan kukaan muukaan kokeillut näiden opintojen aikana. Keräsimme palautteen henkilökohtaisesti kolmelta pienryhmältä, joissa työskentelimme.  Ja voin sanoa, että oli aivan todella hyvä kokeilu! Saimme niin paljon hyvää ja rakentavaa sekä kehittävää palautetta perusteluineen. En usko, että olisimme osanneet missään lomakkeessa tällaisia asioita edes kysyä. Palautteet olisivat myös saattaneet jäädä ihmettelyn aiheeksi, emmekä olisi osanneet välttämättä liittää niitä oikeaan asiaan.

Saimme erittäin arvokasta palautetta mm. käyttämiimme dioihin liittyen. Niihin olisi kaivattu numerointia, joka olisi toistunut sitten oppimismonisteen/ mind map- kaavion kanssa. Myös mind map- menetelmän käyttöön olisi kaivattu tarkempaa perehdytystä. Lisäksi saimme palautetta liittyen diojen fontti- ja kirjasinvalintaan. Mahdollisimman selkeä tyyli ilman koukeroita! Näin migreeniin taipuvaisten henkilöiden ei tarvitse arpoa näkeekö sahalaitaa! 😊 Opetustuokio muuten oli onnistunut yleisarvosana 4 (asteikolla 1-5); omakohtaisten esimerkkien käyttöä kehuttiin, tutkimustuloksiin viittauksia kehuttiin, työnjako oli selkeä jne. Mielestäni tämä oli oppimisen kannalta paras palaute tähän mennessä!

Suullinen palaute kerättiin manuaalisesti.

Haluaisin tähän vielä lisätä eron palautteen ja arvioinnin välillä. Palaute on kahden ihmisen välillä tapahtuvaa neutraalia näkemysten vaihtoa, havaintojen esiin tuomista ja oman näkökulman esittämistä. Arviointiin sen sijaan liittyy aina arviointikriteerit. Mitä selkeämmät ja helpommat kriteerit ovat, sitä luotettavampaa ja oikeudenmukaisempaa arviointi on. (Kupias P. & Koski M. Hyvä kouluttaja 2012)